Itsensätyöllistäjät – TEM:n kansainvälinen vertailuselvitys

Itsensätyöllistäjät – TEM:n kansainvälinen vertailuselvitys

 

Työ- ja elinkeinoministeriön trendiryhmän tilasi vertailuselvityksen sosiaaliturvan, kilpailulainsäädännön ja työsopimuslainsäädännön soveltamisesta Tanskassa, Ruotsissa, Saksassa, Iso-Britanniassa ja Virossa. Selvitykseen on koottu tietoa ja kansainvälisiä vertailukohtia kotimaisen keskustelun tueksi ja taustaksi. Selvitys käsittelee itsensätyöllistämisen määrittelyä (verrattuna työsuhteessa oleviin ja yrittäjiin), miten sosiaaliturvajärjestelmä huomioi eri työntekijäkategoriat, onko kohdemaassa keskustelua vastentahtoisesta yrittäjyydestä, millä tavoin itsensätyöllistäjiä rinnastetaan työsuhteessa oleviin tai yrittäjiin ja mitkä ovat kunkin maan relevanteimmat ongelmakohdat itsensätyöllistäjiin liittyen.

Suomessa oleellisimmat itsensätyöllistäjiin liittyvät ongelmakohdat liittyvät nykyiseen sosiaaliturva- ja työlainsäädäntöön, jotka perustuvat palkansaaja-yrittäjä jaotteluun. Ongelmia tulee, kun tämä rajapinta ei ole selkeä, vaan henkilö tekee samanaikaisesti esim. osa-aikaista palkkatyötä ja osa-aikaista yrittäjyyttä. Työttömyysturvan näkökulmasta työ- ja yrittäjätulon vakuuttaminen on voi olla haastavaa. Toinen ongelma-alue on itsensätyöllistäjien usein alhainen ansiotaso. Pienten ansioiden vakuuttaminen ja ansionmenetysten korvaaminen ovat haastavia aiheita, sillä pienillä tuloilla ansioturva ei välttämättä ole perusturvaa korkeammalla tasolla. Selvityksen mukaan kaikissa maissa käydään jonkintasoista keskustelua itsensätyöllistäjistä ja ongelmakohdat sivuavat Suomessakin esillä olevia aiheita.

Selvityksen maissa on erilaiset ratkaisut yrittäjä-palkansaaja –rajapinnan määrittelemiseen. EU-lainsäädäntö tuo työsuhteen tunnusmerkeiksi neljä asiaa: sopimuksen, työn tekemisen toiselle osapuolelle, palkka tai korvaus ja työnantajan valvonta ja kontrolli. Näiden perusteella määritetään onko henkilö yrittäjä vai palkansaaja. Useimmissa maissa selvityksen maissa itsensätyöllistäjät rinnastetaan yrittäjiin. Tämän lisäksi, esim. Tanskalaisessa keskustelussa itsensätyöllistäjiin viitataan ”työmarkkinoiden kolmantena ryhmänä,” johon kuuluvat yhdestä työnantajasta riippuvaiset yrittäjät, freelancerit sekä taiteilijat ja muusikot.

Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa itsensätyöllistävät henkilöt lasketaan kuitenkin pääsääntöisesti yrittäjiksi. Saksassa itsensätyöllistäjät ovat pääsääntöisesti yrittäjiä, mutta tietyin kriteerein (mm. työskentely pääsääntöisesti yhdelle toimeksiantajalle ja palveluiden toteuttaminen yksin ilman muita työntekijöitä) asettaa itsensätyöllistäjän ”palkansaajan kaltaisen henkilön” asemaan. Isossa-Britanniassa kehitys on kulkenut Saksan mallin suuntaan, sikäli että kun ristiriitatapauksia on ratkottu oikeudessa, yhdestä työnantajasta riippuvaiset itsensätyöllistäjät on työntekijöihin. Isossa-Britanniassa työntekijöitä on kaksi kategoriaa, employee joka vastaa meidän palkansaajaamme, sekä worker, joita koskee vain osa palkansaajia koskevasta lainsäädännöstä.

Sosiaaliturvan osalta ratkaisut ovat erilaiset eri maissa. Oleellisimpana erona on sosiaaliturvajärjestelmän rahoitus jossa keskeisessä asemassa on se, minkälaiset maksut itsensätyöllistäjillä on maksettavanaan. Maiden keskeiset erot on koottu seuraavaan taulukkoon. Tanskassa ja Ruotsissa on hyvin kattavat sosiaaliturvajärjestelmät, jotka koskevat myös yrittäjiä. Näissä maissa sosiaaliturva on korkealla tasolla, eikä sen ympärillä ole huomattavia ongelmia. Tanskassa työntekijä-yrittäjä kategorioiden väliin jäävät henkilöt saavat käytännössä lähes samat etuudet kuin työntekijätkin. Mainitsemisen arvoista on myös se, että Ruotsissa sosiaaliturva tukee yrittämistä sikäli, että työttömyysturvaa on mahdollista nostaa yrityksen kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana.

 

KV-vertailu 1

Lähde: TEM Itsensä työllistäjät –vertailuselvitys

 

Katsaus Sosiaaliturvan rahoituksesta ja yrittäjiin kohdistuvista sosiaalimaksuista on koottu pääpiirteet seuraavaan taulukkoon.

kv-vertailu 2

 

Lähde: TEM Itsensä työllistäjät –vertailuselvitys

Viron osalta on hyvä tehdä muutamia huomiota: ensinnä pilkkuvirhe, maksimikontribuutio on 1376€/kk, ei 1,38€/kk kuten taulukko antaa ymmärtää. Toiseksi, valtion tarjoama julkinen sosiaaliturva on tasoltaan hyvin alhainen. Esimerkiksi työttömyysturva yrittäjille on vain 2,11€/päivässä ja keskimääräinen vanhempainvapaa (johon yksinyrittäjistä ovat oikeutettuja äidit, eivät isät) oli selvityksen mukaan n. 380€/kk.

Missään selvityksen maissa ei ole tehty nimenomaan itsensätyöllistäjiä koskevaa selkeää määritelmää. Pääsääntöisesti heidät rinnastetaan yrittäjiin ja joissain tapauksissa joidenkin sosiaaliturvan elementtien osalta heidät rinnastetaan palkansaajiin. Suomessa on päädytty samankaltaisiin ratkaisuihin.

Aihepiiri on ajankohtainen ympäri Eurooppaa, ja ratkaisumalleja on monia. Mitään mallia ei sinällään voi suoraan verrata Suomen järjestelmään. Ajatuksia ja ratkaisumahdollisuuksia vertailuselvitys kuitenkin tarjoaa.

 

http://www.tem.fi/files/35707/TEMrap_8_2013.pdf

 

Samuli Sinisalo

Projektitutkija, Kalevi Sorsa -säätiö

Kommentit

kommenttia