Näennäisyksinyrittäjyys Suomessa – Kautonen, Palmroos ja Vainio (2009)

Näennäisyksinyrittäjyys Suomessa – Kautonen, Palmroos ja Vainio (2009)

’Involuntary self-employment’ in Finland – a bleak future?

Kautonen, Palmroos ja Vainio, International Journal of Public Policy, 2009

Tämä tieteellinen artikkeli perehtyy vastentahtoiseen yksinyrittäjyyteen ja näennäisyksinyrittäjyyteen Suomessa. Tutkimuksen yhteenveto on, että näennäisyksinyrittäjyys on marginaalinen ilmiö koko yrityskenttää tarkisteltaessa. Lisäksi tutkimuksesta löytyy neljäkohtainen näennäisyksinyrittäjyyden määritelmä. Tämä auttaa hahmottamaan onko yksinyrittäjyys vapaaehtoista vai vastentahtoista.

Tutkimus on toteutettu Vaasan yliopistossa, ja siihen on analysoitu vastauksia 850 yrittäjältä, jotka ovat rekisteröineet yrityksensä kaupparekisteriin vuosien 2000 ja 2006 välillä. Tutkijat halusivat vastata julkiseen keskusteluun, jossa oletuksena tuntui olevan että näennäisyrittäjyys olisi kasvanut ja siksi rajasivat tutkimusajan vuosituhannen alkuun tutkimusta toteuttaessaan.

Määritelmä

Noin 10% tutkimukseen osallistuneista itsensätyöllistäjistä määritteli subjektiivisesti lähteneensä yrittäjiksi enemmän olosuhteiden pakosta kuin omasta halustaan. Tämä määrä vastaa aiempia tutkimustuloksia Suomen yrityskentästä (Arenius et al., 2004).

Subjektiivisen kokemuksen lisäksi näennäisyksinyrittäjyyden määritelmässä ensimmäinen kriteeri on se, että näennäisyksinyrittäjä ei työllistä muita kuin itsensä. Toinen kriteeri on mahdollinen ulkopuolelta tullut kehotus töiden tekemisestä yrittäjämuotoisesti työn/toimeksiantajalta. Tämä viittaa siihen, että toimeksiantaja ei ole halukas teettämään tarjolla olevia töitä työsuhteessa.

 

Kolmas näennäisyksinyrittäjän tunnusmerkki on yrittäjän integraatio toimeksiantajan organisaatioon. Näennäisyrittäjyydessä integraatio on hyvin läheistä ja toimeksiantajalla on mahdollisuus puuttua esim. työn organisointiin, äärimmäisissä tapauksissa toimeksiantaja saattaa asettaa suoranaisen kiellon ottaa työtä vastaan muilta toimeksiantajilta. Neljäs kriteeri näennäisyrittäjyydelle on taloudellisen riippuvuuden taso yhdestä toimeksiantajasta. Tutkimuksessa käytettiin riippuvuuden raja-arvona 75% liikevaihdosta tulemista yhdeltä toimeksiantajalta.

Tulokset

Tutkimuksen kohteena olleista 850 vuosien 2000 ja 2006 välillä kaupparekisteriin rekisteröidystä uudesta yrityksestä 403 työllisti vain itse yrittäjän. Näistä yrittäjistä kahdella kymmenellä yrityksen perustaminen liittyi aikaisemman työnantajan kehotukseen töiden tekemisestä yrittäjämuotoisesti työsuhteessa työskentelyn sijaan. Yrittäjiksi kehotuksen saaneita oli siis 5% yksinyrittäjistä ja 2,4% kaikista kyselyyn vastanneista yrittäjistä. 112 yrittäjää kokivat olevansa tiiviisti integroituja työnantajan organisaatioon ja 80 olivat taloudellisesti riippuvaisia yhdestä työnantajasta.

Mielenkiintoista on kuitenkin se, miten eri kriteerit kasautuvat samoille yrittäjille ja ovatko he kokeneet yrittäjyyden vapaaehtoisena vai olosuhteiden pakosta harjoitettavana. Tulokset on koottu oheiseen taulukkoon (käännös artikkelissa julkaistusta taulukosta).

 

Taulukko tutkimuksen tuloksista
Kriteeri Kpl Kriteerit kumulatiivisesti Kriteerit Kumulatiivisesti prosentteina Yrittäjyys ei-vapaaehtoista Yrittäjyys ei-vapaaehtoista prosentteina
Työllistää vain yrittäjän 403 403 100 48 11,9
Tiiviisti integroitu 112 112 27,8 18 16,1
Taloudellisesti riippuvainen 80 57 14,1 14 24,6
Ulkopuolinen kehotus 20 4 1,0 2 50,0

 

Taulukko osoittaa, että kun eri kriteerit yhdistetään, 850 vastaajasta vain neljä täytti kaikki näennäisyksinyrittäjyyden kriteerit, ja näistä vain kaksi ovat kokeneet yrittäjyyden aloittamisen ei-vapaaehtoisena. Näiden tulosten perusteella siis näennäisyksinyrittäjyys on marginaalinen ilmiö kun Suomen yrityskenttää tarkastellaan kokonaisuutena. Kuitenkin, huomattavasti suurempi osa yrittäjistä täyttää näennäisyksinyrittäjyyden tunnusmerkkejä osittain.

 

Osittaisen tunnusmerkkien kohtaamisen suhteen artikkelissa viitataan tiettyihin sektoreihin jotka ovat yliedustettuina joitain kriteerejä tarkisteltaessa. Esimerkiksi ei-vapaaehtoinen yrittäjyys oli yleisempää naisten joukossa ja erityisesti hius- ja kauneudenhoitoalalla. Muut näennäisyksinyrittäjyyden kriteerit täyttyivät tavallista useammin kuljetus-, rakennus-, ja yrityspalvelusektoreilla. Osittain näissä on kyse sektoreiden tietynlaisista toimintakulttuureista, jotka myös muuttuvat ajan myötä.

Yhteenveto

Yhteenvetona tutkijat toteavat, että ei-vapaaehtoinen itsensätyöllistäminen ei ole yrityskenttää kokonaisuutena tarkasteltaessa sellainen ongelma, joka vaatisi välittömiä lainsäädännöllisiä toimia. Sen sijaan he kehottavat tarkkailemaan työmarkkinoiden muutostrendejä sekä perehtymään tarkemmin yrittäjyyden ja työsuhteisen työskentelyn väliin jäävään harmaaseen alueeseen. Henkilökohtaisella tasolla näennäisyrittäjyys ja vastentahtoinen yrittäminen voivat olla hyvin haitallisia ja pitkäkestoisia tutkimuksia itsensättyöllistäjien keskeytyksistä tarvittaisiin. Keskustelua tulisikin käydä myös siitä näkökulmasta miten näennäisyrittäjyyden sosiaaliset ja inhimilliset negatiiviset kustannukset vertautuvat joustojen mahdollisesti yrityksille tuomiin etuihin ja säästöihin.

 

Samuli Sinisalo,

Projektitutkija, Kalevi Sorsa -säätiö

Kommentit

kommenttia