Onko työehtosopimuksissa joustoa vai ei? – Case lounastauko

Onko työehtosopimuksissa joustoa vai ei? – Case lounastauko

 

Suomen Yrittäjät kävi läpi pienten yritysten kannalta tavanomaisimmat työehtosopimukset, jotta saataisiin selville, onko työehtosopimuksissa joustoja vai ei. Sopimismahdollisuudethan määräytyvät lähinnä työehtosopimusten perusteella, koska työlaeissa itsessään on vain vähän toisin sopimisen mahdollisuuksia.

Mitä selvisi? Suurelle osalle suomalaisia yrityksiä sopimismahdollisuuksia on työehtosopimuksissa vain niukasti. Keskimäärin yli satasivuisessa TES-kirjassa on 10–20 paikallisen sopimisen mahdollistavaa määräystä. Työehtosopimukset ovat myös sisällöltään mutkikkaita. Sen tulkitseminen, milloin työehtosopimuksen määräyksestä poikkeaminen on yrityksessä mahdollista huomioon ottaen lisäksi yrityksen järjestäytymisratkaisu, edellyttää sellaista juridista asiantuntemusta, jota ei työpaikan osapuolilta voida kohtuudella vaatia.

Yrityskohtaiset poikkeamismahdollisuudet ovat merkitykseltään vähäisiä, kun ajatellaan yrityksen kilpailuaseman parantamista. Sopimisen kohteita ovat tyypillisesti säännöllisen työajan määrittely, päivittäisen ruokatunnin kesto, palkanmaksupäivän määrittely, lomarahan muuttaminen vapaaksi tai työvuoroluettelon pitäminen. Sen sijaan vähimmäispalkoista ei saa missään tilanteessa poiketa ja myös lomaltapaluurahat ja pekkasvapaat ovat koskemattomia.

Mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen ovat työehtosopimuksissa huomattavalta osin käytettävissä vain työnantajaliittoihin kuuluvissa yrityksissä. Tämä omituisuus seuraa työlainsäädännön yleissitovuusopeista.

Työehtosopimuksen määräys saattaa johtaa myös aivan outoihin tilanteisiin. Sopiminen ei ole järjestäytymättömässä kentässä mahdollista silloinkaan, vaikka lain nimenomainen säännös sen mahdollistaisi. Tästä esimerkkinä voidaan mainita työaikalain ns. lounastaukoa koskeva sääntely (28 §).

Laki antaa työnantajalle ja työntekijälle mahdollisuuden sopia tunnin sijasta puolen tunnin lounastauosta. Jos työehtosopimukseen on otettu lakia vastaava määräys, se johtaa siihen, että järjestäytymätön yritys ei voikaan työntekijöidensä kanssa sopia lounastauon lyhentämisestä. Työnantajaliittoon järjestäytynyt työnantaja sen sijaan voi tällaisen sopimuksen tehdä. Suomessa lienee paljon laittomia puolen tunnin ruokatunteja.

Monet huomauttavat tässä kohdin, että työehtosopimusten joustot saa kätevästi käyttöönsä liittymällä työnantajajärjestöön. Suomen perustuslaki kuitenkin takaa jokaiselle yhdistymisvapauden, mikä pitää sisällään oikeuden kuulua ja myös olla kuulumatta yhdistykseen.

Suomessa on yhteensä noin 90 000 työnantajayritystä. Näistä noin 20 000 kuuluu työnantajaliittoihin. Yleissitovuuden piirissä on kaikilla toimialoilla tyypillisesti pieniä yrityksiä, joille paikallisen sopimisen tarjoamat sopeutumismahdollisuudet olisivat erityisen tarpeellisia. Suomen työlainsäädäntö asettaa sopeutumiskeinojen osalta heikompaan asemaan sellaiset yritykset, jotka ovat käyttäneet vapauttaan olla kuulumatta työnantajajärjestöön. Tällaiset työnantajayritykset joutuvat kyllä täyttämään työehtosopimuksen velvoitteet, mutta eivät voi hyödyntää sen mahdollistamia joustoja.

Systeemimme tekee paikalliset sopimukset useimmiten mahdottomiksi silloinkin, kun työpaikoilla olisi molemminpuolinen valmius tehdä järkeviksi koettuja ratkaisuja esimerkiksi työpaikkojen säilyttämiseksi. Tällaiset sopimukset ovat suoraan lain nojalla mitättömiä.

Suomessa kaivataan vastaavan kaltaista laajaa työmarkkinauudistusta kuin Saksassa 2000-luvun alussa. Uuden hallituksen pitäisi ottaa tehtäväkseen uudistaa työehtojen sopimusjärjestelmä sallimalla työsuhteen osapuolten poiketa nykyistä huomattavasti laajemmin työlakien ja työehtosopimusten määräyksistä. Tällä parannettaisiin suomalaisen työn kilpailukykyä ja lisättäisiin työpaikkoja Suomessa.

 

Janne Makkula

lainsäädäntöasioiden päällikkö, varatuomari

Suomen Yrittäjät

Kommentit

kommenttia