Palkkaamisen vaikeuksista

Palkkaamisen vaikeuksista

 

City lehden ”Näistä syistä en palkkaa enää ketään” -blogi on herättänyt hyvin laajaa keskustelua. Kirjoittaja, pienyrittäjä ja työnantajayrittäjä, Saija Hakonen, ottaa tekstissä kantaa palkkaamisen vaikeuteen Suomessa. Hän nostaa esiin asioita, joiden vuoksi hän ei ole halukas palkkaamaan vakituisia työntekijöitä yritykseensä, ja toisaalta hän esittää myös ratkaisuja joilla tilanteeseen.

Onneksi Suomen työmarkkinoilla on nimittäin muitakin keinoja työllistää ihmisiä kuin vakituiseen työsuhteeseen palkkaaminen. Kuten viime viikolla julkaisemassani blogissa totesin, Suomen työmarkkinat ovat kokonaisuutena OECD-maiden keskiarvoa joustavammat. Erityisen joustava Suomi on vuokratyön käytössä. Monissa OECD-maissa esimerkiksi vuokratyön käyttöön yritys tarvitsee jonkin tuotannollisen perusteen, kun taas Suomessa tällaista lakisääteistä vaatimusta ei ole.

Hakonen nostaakin vuokratyön yhdeksi keinoksi tyydyttää yrityksensä työvoimantarve tulevaisuudessa. Tämä voi monissa tilainteissa olla järkevää ja yksi hyvä keino kohdata uusia potentiaalisia työntekijöitä.  Toisena keinona hän mainitsee toimeksiantosopimukset, eli työn teettämisen yrittäjämuotoisesti, esimerkiksi omalla toiminimellään toimivalta yrittäjältä. Tämäkin on hyvä mahdollisuus yhteistyöhön ja verkostoitumisen yrittäjien välillä. Vuokratyö ja toimeksiantosopimukset ovat molemmat hyviä ja joustavia työllistämisen muotoja, erityisesti mikäli työvoiman tarve yrityksessä vaihtelee.

Myös työn tekijöille, erityisesti nuorille, opiskelijoille tai muille epäsäännöllisessä elämäntilanteessa oleville ja epäsäännölliseen tuloon tyytyväisille nämä joustavat työllistymisen muodot voivat olla hyvinkin toivottuja. Tietenkään yritys ei tällä tavalla työllistyviltä henkilöiltä voi odottaa kovin pitkäaikaista sitoutumista. Hyvät työntekijät saattavat vaihtaa firmoihin jotka ovat valmiita tarjoamaan vakituista työsuhdetta. Osaavia tekijöitä ja hyviä työntekijöitä on helpompi houkutella ja saada jäämään hyvään työsuhteeseen kuin pätkätöihin. Tästä syystä suuremmista yrityksistä esimerkiksi Lidl maksa palkkojensa päälle Lidl-lisää, jotta työvoiman vaihtuvuus olisi pienempi.

Hakonen esittää, monen muun tavoin, koeajan pidentämistä puoleen vuoteen keinona vähentää työllistämisen riskiä. On kuitenkin vaikea kuvitella, että viidentenä tai kuudentena kuukautena työntekijän työtavoista ja persoonallisuudesta paljastuisi sellaisia vikoja että ne estävät työskentelyn yrityksessä, mutta joista ensimmäiset neljä kuukautta eivät antaneet viitteitä.

Muista työllistämisen ongelmista Hakonen mainitsee sivukulut. Veronmaksajien Keskusliiton Palkkatulovertailun (2014) mukaan työnantajamaksut Suomessa ovat nekin Euroopan keskitasoa. Esimerkiksi lähinaapureissamme, Ruotsissa ja Virossa palkkojen työnantajamaksut ovat prosentuaalisesti huomattavasti korkeammat (Suomi 23,1 %, Ruotsi 31,4 %, Viro 34,0 %).

työnantajien sosiaalimaksut

Lähde: Veronmaksajien Keskusliitto, Palkkatulovertailu 2014.

Toisaalta Hakonen mainitsee ALV:n alarajan noston keinoksi, jolla pienyrittäjien asemaa voidaan parantaa ja työllistämistä helpottaa. Tämä ajatus onkin nyt vaalien alla vahvassa myötätuulessa, sitä ovat jossain muodossa vaatineet ainakin Suomen Yrittäjät, Suomen Pienyrittäjät ja Suomen Yrittäjänaiset. Poliittisista puolueista Perussuomalaiset esittivät ALV:n alarajan ja huojennusten nostoa varjobudjetissaan syksyllä 2014. SDP on asettanut ALV:n noston vaalitavoitteekseen ja valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.) on ehdottaa pienen noston tekemistä vielä ennen vaaleja. Keskusta ja Kokoomus puhuvat verotuksen kannustavuuden lisäämisestä, mutta konkreettisia ALV-kantoja en ole kuullut. Silti tämän ilmapiirin vallitessa pidän erittäin todennäköisenä, että ALV:n alarajaan todella tehdään pienyrittäjien asemaa helpottavia parannuksia lähivuosina.

Hakola mainitsee pienyrittäjille ongelmaksi sairaslomat. Jo mainitut vuokratyön käyttö ja toimeksiantosuhteeseen työllistäminen siirtävät tätä riskiä työnantajalta työntekijälle tai vuokratyöfirmalle. Tällä viikolla uutisointiin myös Työterveyslaitoksen tutkimuksesta, jonka alustavat tulokset osoittavat, että kolmen päivän sairaslomat lyhenivät noin puoleen kun lääkärintodistuksia ei vaadittu ensimmäisiltä päiviltä. Tutkimukseen osallistuvat UPM, kiinteistöhuoltoyhtiö ISS, Hämeenlinnan kaupunki, Posti ja alueosuuskauppa Arina. Elinkeinoelämän keskusliittokin suosittelee jäsenyrityksilleen vastaavien käytäntöjen kokeilemista. Ehkä niistä voisi olla hyötyä pienemmissäkin yrityksissä.

Hakolan mainitsemista liian korkeista lähtöpalkoista sen verran, että nykyäänkin monien alojen työehtosopimuksissa määritellään epäpätevyysvähennyksiä, jotka kohdistuvat usein nimenomaan aloittavien työntekijöiden ja nuorten palkkoihin. Muutoin Suomen työvoimakustannukset ovat kilpailukykyiset Eurooppalaisessa vertailussa ja jo sovitut maltilliset palkkaratkaisut parantavat tilannetta entisestään tulevina vuosina. Tämä on tärkeää erityisesti yrityksille, jotka kilpailevat kansainvälisillä markkinoilla. Kotimaassa toimivien yritysten osalta taas olisiko lähtöpalkan alentamista oleellisempi kysymys huolehtia kuluttajien ostovoimasta ja kotimaisesta kysynnästä, jotta ihmisillä olisi varaa ostaa yritysten tarjoamia palveluita sellaisella hinnalla että sekä työn tekijä ja yrittäjä ansaitsisivat riittävän toimeentulon?

City lehden blogi on erittäin mielenkiintoinen. Tarvitsemme työn tekemisen suhteen uudenlaista ajattelua. Pitää muistaa, että meillä on monia joustavia työllistämisen ja työllistymisen muotoja, jotka voivat olla pienten yritysten vaihteleviin tilanteisiin sopivampia kuin vakituiseen työsuhteeseen palkkaaminen. Ei kaikkien työsuhteiden tarvitse olla vakituisia ja elinikäisiä, mutta monille vakituinen työ on kuitenkin se toivotuin työnteon muoto. Siksi sen ehtojen muuttamiseen ei pidä ryhtyä hätiköiden tai liian kevyin perustein.  Suomen työmarkkinat tarjoavat nykyisellään hyvät edellytykset erilaisten työllistymisen muotojen käyttöön vaihtelevissa tilanteissa. Ja harva ryhtyy yrittäjäksi siihen liittyvien paperitöiden innoittamana, mutta onneksi byrokratian vähentämisen tarpeesta vallitsee myös hyvin laaja konsensus yhteiskunnassa.

Toivonkin Hakolalle ja hänen yritykselleen parasta mahdollista menestystä ja sitä että hän voisi työllistää itsensä lisäksi mahdollisimman monta henkilöä yritykseensä – yritykselle ja työntekijöille parhaiten sopivalla tavalla.

 

Samuli Sinisalo

Projektitutkija

Kalevi Sorsa -säätiö

Kommentit

kommenttia