Suomen työmarkkinoiden jäykkyydestä

Suomen työmarkkinoiden jäykkyydestä

 

Suomessa keskustellaan paljon työmarkkinoiden uudistamisesta ja joustavoittamisesta. Keskustelun pohjavireenä on käsitys poikkeuksellisen jäykistä työmarkkinoista. Elinkeinoelämän keskusliiton pääministeritentissä Jyri Häkämies peräänkuulutti ”työelämän joustoa lisääviä päätöksiä”. Lisäksi esimerkiksi Suomen Yrittäjät kuvasivat Suomen työmarkkinoita ”merkittävältä osaltaan poikkeuksellisen jäykiksi” uudessa tavoiteohjelmassaan.

Tämä käsitys on vallalla myös niiden yrittäjien keskuudessa joiden kanssa olen keskustellut tai haastatellut Työllistäjät-hankkeen tiimoilta. Pääsääntöisesti yrittäjät ovat pitäneet työllistämistä vaikeana Suomessa. Olen yrittänyt selvittää minkälaisia ongelmia yrittäjät ovat kohdanneet väkeä palkatessaan. Vastaukseksi olen saanut kuulla että ongelmia ei ole kohdattu, koska yrittäjät eivät ole uskaltaneet palkata ketään.

Tämä on huolestuttavaa, sillä se saattaa tarkoittaa että työpaikkoja on jäänyt syntymättä tai täyttämättä pelon, jäykkien työmarkkinoiden pelon, johdosta. Luonnollisesti herää kysymys miten jäykät meidän työmarkkinamme todellisuudessa ovat? Miksi yrittäjät eivät uskalla työllistää ja mitkä ovat ne työmarkkinoiden pullonkaulat? Vai ylittävätkö puheet työllistämisen ongelmista tosiasialliset vaikeudet? Näitä kysymyksiä on hyvä selvittää, koska pienyrittäjien ja itsensätyöllistäjien määrä ja korostuu työmarkkinoilla uusien työpaikkojen luonnissa.

Työpaikkojen sisäisissä joustoissa ja työn organisoinnissa olemme Eurofoundin tutkimusten mukaan Euroopan kärkipäässä. Työn ulkoisen joustavuuden suhteen olemme myös OECD:n tarkastelussa keskiarvoa joustavammalla puolella. OECD:n tutkimuksen tarkempi tarkastelu osoittaa että erityisen joustavat työmarkkinamme ovat joustavat irtisanomissuojassa ja vuokratyön käytössä. Esimerkiksi irtisanomisraha Suomesta puuttuu kokonaan ja irtisanomisajat ovat verrattain lyhyet. Vuokratyön käyttöön ei meillä tarvita tuotannollisia perusteita kuten monissa muissa OECD maissa. Toisaalta jäykkyyttä vertailussa luo käytössä oleva vuoden aikaikkuna irtisanomisen riitauttamiseen, kun OECD:n keskiarvo on kaksi kuukautta ja joissain maissa tämä aika on käytännössä irtisanomisajan mittainen.

Vakituisen työntekijän suoja irtisanomisen varalta (Lähde: OECD Employment Outlook 2013)

Kuvio 1 OECD työmarkkinat

Palkanmuodostusjärjestelmämme kieltämättä on keskitetympi kuin monessa muussa maassa, mutta tämä on osa laajempaa institutionaalista kokonaisuutta. Tästä perinteestä poikkeaminen vuonna 2007 johti epäsuotuisiin tuloksiin työllisyyden ja kilpailukyvyn suhteen. Muiden muassa Juhana Vartiainen on toistuvasti todennut että tuolloin vientisektorimme menetti kilpailukykyään.

Brittiläisen Institute of Employment Studiesin tutkija Nigel Meager on todennut että äärimmäisen keskitetyt ja äärimmäisen hajautetut palkkojen sopimisjärjestelmät tuottavat palkankorotuksia jotka seuraavat työn tuottavuuden kehitystä paremmin kuin esim. sektorikohtaiset järjestelmät, joita Suomessa vuonna 2007 kokeiltiin. Meagerin mukaan Suomessa työn tuottavuus vuosina 2005-2008 kokonaisuutena kasvoi enemmän kuin palkat. Mikäli Vartiainen on oikeassa, ovat palkkojen korotukset kuitenkin allokoituneet sektorikohtaisesti epäsuotuisalla tavalla. Keskitetyt ratkaisut suojaavat tällaiselta riskiltä.

Edellä mainittujen tutkimusten valossa Suomen työmarkkinat ovat vähintäänkin kohtalaisen joustavia verrattuna muihin kehittyneisiin maihin ja Pohjoismaihin. Miksi elinkeinoelämä ja yrittäjät nimittävät hiljattain julkaistussa tavoiteohjelmassaan Suomen työmarkkinoita poikkeuksellisen jäykiksi?

Ehkä kyse on siitä, että vaikka työmarkkinoiden jäykkyydelle ei löydy kiistatonta empiiristä tukea, elinkeinoelämä ja yrittäjät, kokevat hyötyvänsä entistä joustavammista työmarkkinoista edunvalvojansa tekevät töitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Näyttää siltä, että elinkeinoelämän ja yrittäjien edunvalvontalogiikka on kääntynyt päälaelleen ja työmarkkinoiden jäykkyydestä puhuminen ei itse asiassa edistä yrittäjien asemaa ja helpota työllistämistä vaan se lannistaa yrittäjiä ja luo sellaista henkeä joka vähentää yrittäjien halua yrittää, työllistää ja kasvaa. Järjestelmän mustamaalaamisen sijaan olisi hedelmällisempää kääntää keskustelu niihin konkreettisiin pullonkauloihin joita pienyrittäjät kohtaavat työllistäessään ihmisiä. Suomalaiset työmarkkinat ovat kansainvälisessä tarkastelussa verrattain joustavat ja mahdollistavat paljon sellaisia joustoja joita muualta ei löydy.

 

Samuli Sinisalo

Projektitutkija

Kalevi Sorsa -säätiö

 

 

 

Kommentit

kommenttia