Työehtosopimukset Suomen vahvuus – Lainsäädännölliset sopeutukset jo tehokäytössä

Työehtosopimukset Suomen vahvuus – Lainsäädännölliset sopeutukset jo tehokäytössä

 

Suomen Yrittäjät esittävät huolestuneisuutensa työehtosopimusten joustamattomuudesta. Huolta kannetaan erityisesti työpaikkojen säilyttämisen vuoksi. Työntekijäpuolella ei nähdä asiaa näin suppeasti ja yksinomaan työehtosopimusten sisältökysymyksenä.

Työehtosopimusjärjestelmä Suomessa on kehuttu ja arvostettu nimenomaan kansallisen kilpailukyvyn turvaamisen ja kehittämisen kannalta. Työehtosopimuksissahan on jo vuosikausia otettu huomioon mm. toimialakohtaisia erityistarpeita. Neuvotteluosapuolet mm. teollisuuden alalla kuten metalliliitossa käyvät jatkuvan neuvottelun periaatteella koko ajan keskusteluja ja näkemysten vaihtoa asioista, miten sopimuksia voitaisiin kehittää. On sovittu mm. vuoden tasoittumisjaksoista työajan tasoittumisen osalta, korvaavan työn käyttöönotosta ja muista keskeisistä menettelytavoista.

Eri alojen neuvottelumenettelyissä on varmasti vielä paljon tehostettavaa. Totuus kuitenkin on, että tämä tehostaminen vaatii molemman osapuolen eli sekä työnantajien että työntekijöiden sitoutumista aidosti kehittämään sopimuksia. Työnantajan osalta toimiva keino osoittaa sitoutumista on järjestäytyminen oman alan työnantajajärjestöön.  Työnantaja, joka ei ole järjestäytynyt ei tietenkään omaa samanlaisia vaikutusmahdollisuuksia sopimusten sisältöön eikä niiden tulkintaan. Myös paikallinen sopiminen on jo lähtökohtaisesti hyvin paljon epävarmemmalla pohjalla. Työntekijäpuolen järjestäytymisaste Suomessa on maailman huippuluokkaa. Järjestäytymisen soisi olevan huippuluokkaa myös Suomen Yrittäjien jäsenkentässä, järjestäytyminen on vapaaehtoista, mutta se tuo osallistujille todistetusti etuja.

Työntekijäpuolen kannalta paikallinen sopiminen ei useinkaan ole mitään rakettitiedettä. Työntekijäpuolella halutaan ja tarvitaan kehittämistoimia usein työaikoihin ja työn järjestelyihin liittyvistä käytännön kysymyksistä. Näistä sovitaan jo paljon paikallisesti. Yrittäjien näkemykset sopimattomuudesta työpaikoilla liittyvät lähes yksinomaan palkankorotuksiin, lomarahasta luopumiseen, pekkasvapaisiin, vähimmäispalkkoihin ja ylityökorvauksiin – siis niistä luopumiseen tai niiden siirtämiseen odottamaan parempia aikoja.

Lehdistä luemme päivittäin YT-neuvotteluista, lomautuksista, kannattavien yritysten irtisanomisista sekä tuotannon siirtämisestä halvemman työvoiman maihin. Edelleen työrauhapuolella keskustelua hallitsevat ns. laittomat lakot, joissa useimmiten varsinaisena syynä on se karu tosiseikka, että henkilöstön sitoutumiset mittaviin ja vuosia kattaviin säästötoimiin eivät riittäneetkään pelastamaan joukkoirtisanomisilta tai tuotannon alasajolta. ”Ongelmissa” oleva yritys saattaa tehdä jopa ennätysvoittoa. Tai sitten työnantaja ei vaan noudata yleissitovaa työehtosopimusta tai muitakaan sopimuksia. Näiden sinänsä ymmärrettävien protestilakkojen seuraamus on lakkosakko työntekijäliitolle ja ammattiosastolle.

Työntekijäpuolen näkökulmasta joustoa tapahtuu työpaikoilla päivittäin mitä karuimmalla ja työnantajan kannalta nopeimmalla tavalla eli henkilöstön vähentämisillä. Toinen lisääntyvä toimintamalli on siirtää yrittäjävastuu työllistämisestä kokonaan työntekijöiden kontolle vaikkapa nollatyösopimuksilla, jolloin työnantaja saa hyväkseen äärettömät joustot palkka- ja työaikakysymyksissä. Työpaikoilla tulisi olla enemmän kykyä neuvotella asioista ajoissa ja säännöllisesti, pohtia yhdessä tuloksen parantamiskeinoja ja tätä kautta sitouttaa henkilöstö yrityksen toimintaan. Henkilöstöedustajat työpaikoilla ovat tässä avainpelaajia. Henkilöstöä ei sitouteta sillä, että heitä lyödään salakavalasti vyön alle uusilla työsuhdekeinotteluinnovaatioilla tai neljännesvuosittaisin osatilinpäätös YT-menettelyin.  Paikallisen sopimisen edistäminen ei ole siis vain sopimustekstiasia. Paikallinen sopiminen on mitä suurimmassa määrin asennetta, sitoutumista ja aitoa reaaliaikaista yhteistyötä. Sanelupolitiikka on tehokas vastalääke paikalliselle sopimiselle.

 

Timo Koskinen

SAK, päälakimies

Kommentit

kommenttia